paikkaperusteinen

Paikkaperusteinen tarkoittaa lähestymistapaa, jossa toiminnan tai oppimisen lähtökohta on jokin tietty paikka, sen ympäristö, historia, kulttuuri tai yhteisö. Termiä käytetään sekä koulutuksen että suunnittelun yhteydessä viittaamaan siihen, että tieto ja toiminta sidotaan paikalliseen kontekstiin ja että paikka nähdään tärkeänä osana oppimisen tai kehittämisen prosessia.

Koulutuksessa paikkaperusteinen oppiminen perustuu paikallisiin olosuhteisiin ja resursseihin. Oppiminen tapahtuu usein kenttä- tai projektityöskentelyn avulla: tutkimuskysymyksiä laaditaan paikallista ympäristöä, historiaa tai yhteisöä hyödyntäen, ja opiskelu liittyy yhteisön projekteihin, museoihin, luontokohteisiin tai yrityksiin. Tavoitteena on yhdistää teoriainen tietämys käytännön tilanteisiin, lisätä oppilaiden motivaatiota sekä kehittää taitoja kuten ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja vastuullista toimijuutta. Paikkaperusteinen oppiminen korostaa myös paikallista identiteettiä sekä kestävän kehityksen arvoja.

Suomessakin keskustelussa paikkaperusteinen oppiminen nähdään muun muassa kehyksenä, joka voi tukea opetussuunnitelman toteuttamista sekä elinikäistä oppimista. Alue- tai yhteisöperustaisten projektien avulla voidaan vahvistaa suhteita koulujen, yritysten, museoiden ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä sekä herättää oppilaiden kiinnostus paikallisiin ilmiöihin.

Haasteita ovat resurssien niveltyminen, ajankäytön suunnittelu, opettajien osaamisen kehittäminen sekä toiminnan arviointi. Paikkaperusteinen työskentely vaatii usein verkostoitumista sekä suunnittelua, jotta oppimisesta saadaan yhdenmukaisesti merkityksellistä eri oppiaineissa.