paikkajärjestelmiä

Paikkajärjestelmä on järjestelmä, jolla määritellään, missä piste maapallon pinnalla sijaitsee ja miten paikat voidaan suhteuttaa toisiinsa kartta- ja paikkatietojärjestelmissä. Paikkajärjestelmä on välttämätön, jotta eri aineistot voidaan yhdistää, verrata ja analysoida luotettavasti.

Järjestelmä koostuu useista osista: geodeettinen datum eli malli siitä, miten Maa siellä tavallisesti sijoittuu ja mihin referenssipisteihin koordinaatit suhteutetaan, ellipsoidi eli Maa-mallin pinta, koordinaattijärjestelmä (maantieteellinen, jossa koordinaatit ovat leveys- ja pituusasteet, tai projektio, jossa pinnallinen pinta muutetaan tasaiseksi koordinaatistoksi), sekä mahdolliset karttaprojektiot ja mittayksiköt. Yleisiä esimerkkejä ovat WGS84 (yleisesti käytetty GPS:ssä) ja ETRS89 (Euroopassa ja Suomessa laajalti käytetty geodeettinen perusta). EPSG-koodit yksilöivät tarkat järjestelmät ja niiden parametrit.

Geograafinen koordinaattijärjestelmä (GCS) käyttää leveys- ja pituusasteita, kun taas projektio (PCS) muuntaa pinnan tasopariksi koordinaateiksi, yleensä metreissä. Reprojection, eli koordinaattien muuntaminen yhden järjestelmän ja toisen välillä, mahdollistaa tiedon yhteentoimivuuden, mutta siitä voi aiheutua pieniä virheitä datumin ja projektiorajojen vuoksi.

Käytännössä paikkajärjestelmät mahdollistavat karttojen, ilmakehän ja satelliittidatan sekä infrastruktuurien suunnittelun ja navigoinnin yhdenmukaisen toteuttamisen. Suomessa sekä laajemmin Euroopassa käytetään usein ETRS89-datumia sekä lokaalisti valittuja projektioita, jotka varmistavat paikkatiedon yhteentoimivuuden. ISO-standardeja, kuten ISO 19111 ja ISO 19115, säätelevät paikkajärjestelmien kuvausta ja metadataa.