paikallishallintojen

Paikallishallinnat viittaavat julkisen hallinnon tasoon, joka hoitaa tehtäviä paikallisesti riippumattomasti keskushallituksesta suurimpien linjojen puitteissa. Suomessa paikallishallinnon perusrakenne muodostuu kunnista ja niihin liittyvistä yhteistoiminnallisista järjestelmistä, kuten kuntayhtymistä, joissa useampi kunta hoitaa yhdessä palveluita. Kansainvälisessä vertailussa termillä viitataan yleensä paikallisiin viranomaisiin ja hallinnon toimielimiin, joilla on tehtäviä pienemmässä maantieteellisessä yksikössä.

Vastuut ja tehtävät. Paikallishallinnon keskeisiin tehtäviin kuuluvat palveluiden suunnittelu ja toteutus kunnallisessa vaiheessa. Näihin kuuluvat varhaiskasvatus, perusopetus, kulttuuri- ja nuorisotyö, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, tekninen infrastruktuuri, ympäristönsuojelu, kaavoitus sekä alueellinen liikenne ja viestintäinfrastruktuuri. Monet tehtävät hoidetaan kunnallisesti, mutta ne voivat jakautua alueellisesti tai viranomaisten välisen yhteistyön kautta kuntayhtymien avulla. Paikallishallinnolla on myös itsehallinto ja verotuksellinen kyky rahoittaa toimintaansa.

Organisaatio ja päätöksenteko. Paikallishallinto rakentuu vaaleilla valitusta valtuustosta sekä toimeenpanosta vastaavasta kunnanhallituksesta tai kaupunginjohtajallisen järjestelmän viranhaltijoista. Valtuusto tekee pitkän aikavälin tavoitteet ja talousarviot, kun taas lautakunnat ja hallintovirastot vastaavat päivittäisistä toimista. Kuntayhtymät sekä moniutiset alueelliset viranomaiset koordinoivat yhteisiä palveluita, kuten pelastus-, jätehuolto- ja terveyskeskustoimintoja.

Rahoitus ja valvonta. Paikallishallinto rahoittaa toimintansa pääasiassa kunnallisilla verotuloilla, valtionosuuksilla sekä palvelumaksuilla. Valtion viranomaiset ja valvontaviranomaiset valvovat lakien ja määräysten noudattamista sekä palveluiden laadun varmistamista. Paikallishallinnon kehitys keskittyy usein digitalisaatioon, avoimuuteen ja asukkaiden osallistumiseen päätöksentekoon.