pääsynrajoja

Pääsynrajoja tarkoittaa keinoja, joilla rajoitetaan pääsy resursseihin sekä fyysisiin tiloihin että digitaalisiin järjestelmiin. Niiden tavoitteena on suojata luottamuksellisia tietoja, varmistaa palveluiden saatavuus ja estää luvaton käyttö. Pääsynrajoja voidaan tarkastella sekä fyysisen tilan hallinnan että loogisen (digitaalisen) pääsyn hallinnan näkökulmista.

Keskeiset komponentit ovat tunnistaminen, todentaminen, valtuuttaminen ja tilikirjanpito (auditing). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että henkilön identiteetti määritetään, hänet todetaan oikeaksi henkilökseen ja hänelle myönnetään vain ne oikeudet, joita hänen roolinsa tai ominaisuutensa edellyttää. Käyttöoikeudet voidaan hallita periaatteella RBAC (rooli- tai ominaisuusperusteinen pääsynhallinta) tai ABAC (attribuuttien perusteella).

Fyysisessä maailmassa pääsy rajoitetaan lukkojen, avainten, kulkukorttien tai biometrisillä tunnisteilla. Digitaalisessa ympäristössä käytetään salasanoja, monivaiheista todennusta, käyttöoikeusluetteloita sekä käyttöoikeuksien rajoituksia. Yleisiä periaatteita ovat vähimmäisoikeus (least privilege) ja tarve-periaate (need-to-know); oikeuksia tarkastellaan säännöllisesti ja peruutetaan kun työntekijä tai laite ei enää tarvitse pääsyä.

Organisatorisella ja lainsäädännöllä on vaikutus pääsynrajoihin. Kansainväliset ja suomalaiset standardit, kuten ISO/IEC 27001, sekä tietosuoja-asetus (GDPR) ohjaavat käytäntöjä. Riippuen ympäristöstä, pääsynhallinta voi sisältää riskien arviointia, säännöllisiä auditointeja sekä tapahtumien seurannan ja raportoinnin, jotta pääsy on sekä oikeutettua että jäljitettävissä.