pääsiirtomuotoon

Pääsiirtomuoto on kielitieteellinen termi, jota käytetään kuvaamaan sanan kantamuodon tai keskimmäisen stemmin erityistä muotoa, josta muut taivutus- ja derivatiivimuodot muodostetaan. Termi esiintyy erityisesti morfologian analyysissä ja sanastotieteellisissä yhteyksissä, joissa halutaan erottaa leksikaalinen juurimuoto sekä sen ympärille muodostuvat lisämuodot. Pääsiirtomuoto ei välttämättä vastaa samaa kuin sanan perusmuoto (lähde, josta sanakirjat usein määrittelevät sanan); eri lähestymistavat voivat määritellä tämän käsitteen hieman eri tavoin.

Käyttö ja konteksti: Pääsiirtomuotoa käytetään kuvaamaan sitä muotoa, joka toimii kantana tai juurena muutosten ja johdosten tekemiselle. Tämä on erityisen tärkeää kielissä, joissa sanat voidaan muokata laajasti sekä taivutuksin että derivaatioin. Kielitieteessä pääsiirtomuoto auttaa selittämään, miten sanan merkitys ja syntaktinen funktio säilyvät tai muuttuvat, kun sanalle lisätään affixeja tai kun siitä muodostetaan uusia sanoja.

Määritelmä ja variaatiot: Pääsiirtomuodon tarkka määritelmä riippuu analyysiteoreettisesta kehyksestä. Joissakin lähteissä pääsiirtomuoto vastaa samaa kuin juuriaihe tai stemmi, joka säilyy kun loppupäätteitä tai derivaatiosuffiksi tulee. Toisissa lähestymistavoissa pääsiirtomuoto voi olla erillinen käsite, joka kuvaa nimenomaan sitä muotoa, josta derivaatioita muodostetaan riippumatta siitä, onko kyseessä sanakirjakäyttö vai taivuttaminen. Pääsiirtomuotoon -muoto (illatiivissa) ilmaisua käytetään osoittamaan suunnan tai siirron kohde kyseiseen muotoon kielitieteellisessä yhteydessä.