osmolarisuus

Osmolarisuus on suure, joka kuvaa liuoksessa olevien osmotisesti aktiivisten hiukkasten kokonaismäärää per litra liuosta. Sitä merkitään yleensä Osm/L. Osmolarisuus kertoo, kuinka paljon liuoksessa on partikkeleita, jotka voivat aiheuttaa veden liikkeen across membranes. Laskettaessa otetaan huomioon kaikkien liuottimessa olevan aineen korkea- ja alhaisempi dissosiaatio: Osm = Σ c_i × i_i, jossa c_i on aineen molaarisuus (mol/L) ja i_i on van’t Hoffin kerroin. Esimerkiksi 1 mol NaCl:sta muodostuu Na+ ja Cl− -ioneja, joten sen osmolaarisuus on noin 2 Osm/L. Eri aineet vaikuttavat osmosiin eri tavoin: glukoosi ja urea antavat käytännössä 1 Osm/L per molekyyli, koska ne ovat käytännössä tilanteesta riippumatta osmoottisesti aktiivisia.

Osmolarisuus vs osmolaliteetti

Osmolarisuutta voidaan epäilemättä mitata per litra liuosta (Osm/L), kun taas osmolaliteetti mittaa osmolien määrää per kilogrammaa liuottimen massaa (Osm/kg). Fyysisessä ja kliinisessä kontekstissa plasma- ja solujen nesteiden osmolarisuus kuvaavat tilaa, mutta kehon nesteiden tiheyden muutokset voivat vaikuttaa mittauksiin. Esimerkiksi normaalissa veriplasmassa osmolarisuus on noin 275–295 mOsm/L, ja osmolaliteetti samaa maalia lähellä olevaa arvoa.

Sääntely ja fysiologia

Keho pyrkii pitämään solujen tilavuuden suhteellisen vakaana mukaan veren osmolaarisuuteen. Aivolisäke erittää antidiureettista hormonia (ADH) ja janon tunnetta vastatakseen hyperosmolarisuuteen, mikä vähentää veden menetystä ja lisää veden saantia. Hypoosmolaariset tilat johtavat nesteen yliannostukseen soluissa, kun taas hyperosmolaarisuus voi aiheuttaa solujen kutistumista. Osmolarisuutta mitataan ja arvioidaan usein laboratorio- ja kliinisessä diagnoosissa osmometrilla ja veren/tisun suhdelaskelmilla.

Käyttötarkoitus

Osmolarisuutta käytetään kuvaamaan nesteiden tilaa, säätämään nestejakoa solujen sisä- ja ulkopuolella sekä arvioimaan sairauksia, kuten dehydraatiota, munuaisten toimintahäiriöitä ja diabeettisia tiloja. Se on keskeinen käsite sekä fysiologiassa että kliinisessä laboratorioanalytiikassa.