opsonointiin

Opsonointiin viitataan immunologiassa prosessiin, jossa mikrobin tai vieraan partikkeleen pinta peittyy opsoniineilla eli molekyyleillä, jotka edistävät fagosytoivia soluja tunnistamaan ja eliminoimaan kohteen. Tavallisimmat opsoniinit ovat vasta-aineiden Fc-osat (erityisesti IgG) ja komplementin aktiivinen komponentti C3b, mutta myös akuutin faasin proteiinit voivat toimia opsoniineina. Kun kohde on opsonoitunut, makrofagit, neutrofiilit ja muut fagosytoivat solut sitoutuvat opsoniineihin Fc-reseptoreiden (FcγR) tai komplementtireseptoreiden (esim. CR1) kautta ja suorittavat etenkin solvautumisen ja lysosomaalisen hajotuksen.

Opsonointi toimii linkkinä humoraalisen ja soluvälitteisen immuniteetin välillä ja nopeuttaa patogeenien poistamista. Se on keskeinen mekanismi bakteeri-infektioiden torjunnassa ja vaikuttaa myös siitepölyn ja vierasaineiden poistoon. Puutteet opsonoinnissa tai Fc-/komplementtireseptoreiden toiminnassa voivat johtaa lisääntyneeseen alttiuteen infektioille tai immuunivasteen häiriöihin.

Klinisessä käytössä opsonointia hyödynnetään rokotteissa ja terapeuttisissa vasta-aineissa, joiden tehtävä on tehostaa kohdeorganismin opsonointia ja fagosytoosia. Opsonoinnin tutkimus auttaa ymmärtämään immuunipuolustuksen mekanismeja ja kehittämään hoitoja infektio- ja autoimmuunitiloihin.