oppivuutta

Oppivuutta on suomenkielinen käsite, joka viittaa sekä yksilön kykyyn oppia uutta että oppimisen opetettavuuteen. Siitä puhutaan usein kuvaamaan oppijan halua ja valmiutta omaksua uutta tietoa ja taitoja sekä siihen, miten helposti uusi osaaminen omaksutaan. Käsite esiintyy erityisesti kasvatustieteissä, kognitiivisessa psykologiassa ja opetussuunnittelussa sekä teknologia- ja käyttöliittymäkeskusteluissa, joissa puhutaan järjestelmien oppivuudesta eli siitä, kuinka helposti käyttäjä oppii käyttämään niitä.

Oppivuutta voidaan tarkastella sekä yksilön sisäisenä kykynä oppia että ulkoisten tekijöiden, kuten opetuksen ja käytettävien työkalujen, vaikutuksena. Opetuksessa tavoitteena on lisätä oppivuutta esimerkiksi eriyttämisellä, ohjauksella, mielekkäällä palautteella ja riittävällä harjoittelulla. Teknologia- ja käyttöliittymäkonteissa oppivuudella viitataan siihen, kuinka nopeasti ja vaivattomasti käyttäjä oppii järjestelmän perustoiminnot, ja design pyrkii maksimoimaan tämän piirteen.

Etymologisesti oppivuutta muodostuu sanoista oppia ja -vuus-loppuliite, ja siihen liittyy läheisesti käsitteet kuten oppimiskyky sekä oppimisen valmius. Käsite auttaa kuvaamaan sekä inhimillistä taipumusta oppia että sitä, miten oppimista tukevat rakenteet ja ympäristöt voivat olla tehokkaita.

Mittaus oppivuudesta on kontekstisidonnaista ja monitahokkaampaa kuin useimmat muut suureet. Arviointi voi painottua muun muassa oppimisen nopeuteen, säilymiseen, motivaation muutoksiin sekä suoritussuuntautuneisuuteen, ja se vaihtelee oppimistilanteen mukaan.