opetustarve

Opetustarve tarkoittaa oppilaan tai opiskelijan tarvitsemien opetusjärjestelyjen ja tukitoimien laajuutta sekä laatua, jotta oppimistavoitteet voidaan saavuttaa. Se voi ilmetä sekä yleisen tuen tarpeena että erityisen tuen tarpeena. Yleinen tuki kattaa opetusmenetelmät, jotka sopivat suurelle osalle oppilaasta, kun taas erityinen tuki kohdistuu niihin, joilla on jatkuvia oppimis- tai muita tukitarpeita.

Syitä opetustarpeelle on monia, kuten kognitiiviset haasteet, oppimisriskit, kieli- tai kulttuurilliset esteet, kuulemis- tai näkövamman kaltainen tuen tarve, liikunta- tai motoriset haasteet sekä sosiaaliset, emotionaaliset tai käyttäytymisen tekijät. Myös opiskelun motivaation ja oppimisympäristön vaikutukset voivat lisätä tarvetta opetusjärjestelyihin.

Arviointi opetustarpeesta tehdään koulussa erilaisten ammattilaisten yhteistyönä. Opettajat, erityisopettajat, koulupsykologi, kuraattori sekä muu oppilashuolto ja vanhemmat osallistuvat havainnoinnin, keskustelujen ja mahdollisten tutkimusten kautta tehtävään selvittämiseen. Tarpeen ilmentyessä laaditaan opetuksen suunnitelmia ja päästään määrittelemään sopivat tukimuodot.

Käytännössä tukimuotoja voivat olla eriyttäminen osassa tai koko oppituntia, pienryhmäopetus, yksilöllinen opetuksen suunnitelma, erityisen tuen järjestelyt, tukihenkilöinti, tulkkaus- tai teknologiset ratkaisut sekä joustavasti asetetut aikataulut ja erilaiset arviointimuodot. Opetustarpeen jatkuva seuranta on osa inklusiivista koulutusta: tarpeet päivitetään ja tuet uudelleen suunnataan oppilaan kehittyessä.

Opetustarpeen asianmukainen huomiointi edistää osallisuutta, tasa-arvoisia oppimismahdollisuuksia ja ehkäisee syrjäytymistä sekä tukee oppilaan yksilöllistä oppimispolkua.