operaattoriverkkojen

Operaattoriverkkojen käsite viittaa teleoperaattoreiden omistamaan ja hallinnoimaan telekommunikaatioinfrastruktuuriin, jonka tarkoituksena on siirtää puhe, data ja muut palvelut loppukäyttäjille sekä yrityksille. Operaattoriverkot kattavat sekä langattoman pääsyn (radioverkon, RAN) että kiinteän verkon (ydinverkko, signalisointi ja IP-palvelut) sekä siirtoverkon ja näihin liittyvät datakeskus- ja palveluinfrastruktuurit.

RAN eli radioverkon vastaa langattoman pääsyn tarjoamisesta ja liikenteen käsittelystä tukiasemien ja radioyhteyden kautta. Ydinverkko hoitaa signalisoinnin, identiteetin hallinnan ja liikkuvuuden hallinnan sekä tarjolla olevat IP-pohjaiset palvelut. Siirtoverkko puolestaan yhdistää RANin ja ydinverkon sekä hoitaa liikenteen kulun kohti muita operaattoreita ja Internetiä sekä datakeskuksia.

Nykyiset operaattoriverkot ovat pääosin IP-pohjaisia ja siirtyvät kohti ohjelmisto-ohjattuja ratkaisuja sekä verkon virtualisointia (SDN/NFV). 5G-verkkojen laajentaminen tuo mukanaan uudenlaisia arkkitehtuureja, kuten verkon jaottelu (network slicing) sekä reunalaskennan (edge computing), joiden avulla palvelut voivat tarjota sekä matalalla viiveellä että suurella kapasiteetilla.

Operaattoriverkkojen toiminta perustuu myös tiiviisiin yhteyksiin muiden operaattoreiden kanssa: peering- ja transit-yhteydet sekä interconnection-pisteet. Kansainvälisessä kontekstissa roaming-liikenne kulkee useiden verkkojen kautta, mikä vaatii robustia yhteistyötä sekä standardien noudattamista.

Merkittäviä teemoja ovat kriittinen infrastruktuuri, turvallisuus ja luotettavuus sekä sääntely ja kilpailuasiat. Operaattoriverkkojen suunnittelu ja ylläpito tähtäävät palvelun laadun, kapasiteetin kasvun sekä datamäärien hallinnan ohella kyberturvallisuuden vahvistamiseen sekä varautumiseen häiriötilanteisiin.