oopperaaarioita

Oopperaaarioita on suomenkielinen termi, jolla viitataan oopperasta peräisin oleviin arioihin eli yksittäisiin laulunumeroihin. Ne ovat itsenäisiä musiikillisia kappaleita, jotka alun perin kuuluvat suuremman oopperan dramaturgiaan, mutta joita esitetään usein myös konserttiohjelmissa, kilpailuissa ja äänitteillä.

Muoto ja tehtävä: Oopperaaarioita laulaa yleensä tietylle äänelle sopiva tulkitsija, kuten soprano, mezzosopraano, tenor tai basso. Ne kuvaavat usein yhden emotionaalisen hetken tai tilan ja tarjoavat sekä ilmaisun että teknisen näytön mahdollisuuden. Historiallisesti arioita ei aina ole kirjoitettu yhtenäisesti, vaan ne voivat olla barokkiaikakauden da capo -ideoiden (ABA) mukaisia tai myöhemmin romanttisella ja verismiajalla kehittyneempiä ja monimuotoisempia.

Repertuaari ja esimerkit: Tunnettuja oopperaarioita ovat esimerkiksi Puccinin Nessun dorma Turandotista; La donna è mobile Rigoletosta (Verdi); O mio babbino caro Gianni Schicchista (Puccini); Una voce poco fa Il barbiere di Sivigliasta (Rossini); Che gelida manina La Bohèmestä (Puccini); Vissi d’arte Toscaista (Puccini). Nämä kappaleet ovat yleisiä konserttiohjelmissa, kilpailuissa ja laulutuntien osana.

Käyttö: Oopperaaarioita käytetään sekä opinto-ohjelmissa että konserttitilaisuuksissa, ja ne muodostavat keskeisen osan oopperakulttuurin perinteestä. Ne mahdollistavat yksittäisen laulajan taidon ja tulkinnan esiin tuomisen oopperan dramaattisesta materiaalista.