ongelmapohjaista

Ongelmapohjainen oppiminen (PBL, problem-based learning) on oppimismalli, jossa oppijat ratkaisevat aidon tai realistisen ongelman prosessin aikana. Ongelma ohjaa oppimista ja johtaa kysymyksiin, tiedonhakuun ja soveltamiseen. Ongelmapohjaista oppimista käytetään sekä perus- että korkeamman asteen opetuksessa, ja keskeisiä taitoja ovat itseohjautuvuus, yhteistyö ja reflektio.

Historia ja tausta: Ongelmapohjainen oppiminen sai alkunsa lääketieteen koulutuksesta 1960–1970-luvuilla Barrowsin ja hänen kollegoidensa kehittämänä. Sittemmin sitä on sovellettu laajasti terveydenhuollon, tekniikan, kasvatustieteen sekä informaatioteknologian koulutuksessa.

Keskeiset piirteet: oppijat työskentelevät pienryhmissä ohjaajan fasilitoimana; ongelma on autenttinen ja relevantti; oppiminen etenee toistuvien ongelmanratkaisusyklien kautta, joissa määritellään oppimisen tavoitteet, haetaan tietoa, testataan ideoita ja reflektoidaan tuloksia. Oppimisen suunnittelussa korostuvat tavoitteiden määrittely, arviointi ja oppimissisällön jäsennys.

Hyödyt ja haasteet: PBL kehittää kriittistä ajattelua, soveltavaa osaamista sekä tiimityötaitoja ja motivaatiota. Haasteita ovat aikaa vievä valmistelu, ohjaajien koulutus sekä laadukas arviointi ja riittävät resurssit.

Sovellukset: Käytännössä PBL on yleistä terveydenhuollon osaamisalueilla, insinööri- ja teknisten alojen sekä kasvatustieteen koulutuksessa. Digitaaliset PBL-ympäristöt tukevat etä- ja hybridioppimista sekä monialaisia projekteja.