omaaloitteisuus

Omaaloitteisuus tarkoittaa yksilön taipumusta toimia aloitteellisesti ja itsenäisesti ilman välitöntä kehotusta tai ohjausta. Kielessä termi muodostuu sanoista oma (itsensä), aloite (initiative) sekä -isuus, joka viittaa ominaisuuteen. Omaaloitteisuus voidaan nähdä sekä yksilön piirteenä että organisaation kulttuurisena piirteenä, jossa työntekijät kokevat voivansa vaikuttaa ja ottaa vastuuta omasta työstään.

Arjessa omaaloitteisuutta arvostetaan erityisesti työelämässä, koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa kehittämisessä. Työelämässä aloitteellisuus ilmenee esimerkiksi ongelmien tunnistamisena, ratkaisuideoiden esittämisenä, uusien tehtävien haltuun ottamisena tai prosessien parantamisena ilman pyynnöstä. Tutkimuksissa omaaloitteisuudesta on löydetty yhteys parempaan sopeutumiskykyyn ja suorituskykyyn sekä ammatilliseen kehittymiseen. Koulutuksessa se tarkoittaa opiskelijan aktiivista tiedonetsintää ja oma-aloitteista projektityötä.

Omaaloitteisuutta voidaan kehittää esimerkiksi selkeiden tavoitteiden, autonomiaa edistävän johtamisen, psykologisen turvallisuuden sekä palautteen ja osaamisen kehittämisen kautta. Organisaatioissa se vaatii rajoja ja viestittyjä odotuksia, jotta aloitteet ovat sovittuja ja tarkoituksenmukaisia. Liiallinen itsenäisyys ilman tukea voi kuitenkin aiheuttaa ristiriitoja tai epärealistisia odotuksia.

Mittareina käytetään usein itsereflektoivia kyselyjä tai esimiehen arvioita, ja omaaloitteisuus liittyy usein laajempiin käsitteisiin kuten proaktiivisuus ja itseohjautuvuus. Kulttuuriset tekijät sekä työn vaatimukset vaikuttavat siihen, miten omaaloitteisuutta arvostetaan ja miten sitä tuetaan.