oligopolissa

Oligopolissa markkinat ovat hallittuja pienen määrän yritysten toimesta, ja jokaisen toimijan päätökset vaikuttavat kilpailijoihin. Tämä lisää keskinäistä riippuvuutta ja tekee markkinan dynamiikasta osin ennustettavan, mutta samalla altistaa hinnanmuutoksille nopeille reaktioille. Tyypillisiä piirteitä ovat suurten investointien vaatimus, korkeat pääoman ja teknologian esteet uusien tulijoiden pääsylle sekä tuotteiden eriytyneisyys tai läheinen substituoitavuus. Esteet uusille tulijoille voivat liittyä jakelukanaviin, brändiin sekä patentteihin.

Hinnoittelu on usein strategista: yritykset seuraavat toistensa toimia ja voivat reagoida nopeilla hinnankorotuksilla tai -alennuksilla, mikä voi johtaa hintojen jäykkyyteen. Tämän seurauksena kilpailu painottuu usein ei-hinnallisiin keinoihin kuten laadun parantamiseen, palveluun, tuotteen differointiöön ja markkinointiin. On myös mahdollista kartellointia, joko muodollista tai tacit-kollektiivista, jossa osapuolet välttävät täyttä hinnan kilpailua.

Malleja: Cournot-malli tarkastelee yritysten tuotantomäärien päätöksiä; Bertrand-malli keskittyy hinnan kilpailuun; Stackelberg-malli huomioi johtavan yrityksen ja seuraajien dynamiikan. Oligopoleissa reaktiot voivat määrittää markkinan vakauden tai epävarmuuden.

Sääntely ja kilpailuvalvonta ovat keskeisiä, koska kartellointi ja kilpailun rajoittaminen heikentävät kuluttajahyötyä ja markkinoiden tehokkuutta. Esimerkkejä oligopolistisista markkinoista ovat energiasektorit, lentoyhtiöt, telekommunikaatio ja monet suuret teollisuuden alat.