kartellointia

Kartellointi tarkoittaa kilpailun rajoittamista yritysten kesken siten, että ne sopivat toistensa kanssa esimerkiksi hinnoista, markkinoiden jakamisesta, tuotantokapasiteetista tai asiakkaista, joille kukin toimija saa myydä. Tavoitteena on useimmiten kasvattaa voittoja, vähentää kilpailuun liittyviä epävarmuuksia tai saada vakaampi markkinatilanne. Kartellointi on yleisesti kilpailulainsäädännön vastaista useimmissa oikeusjärjestelmissä.

Tyypillisiä kartelloinnin muotoja ovat: hintakartelli, jossa toimijat sopivat hinnoista; markkina-alueiden jako, jossa kukin kilpailija vastaa tietyistä alueista tai asiakassegmenteistä; tuotannon tai kapasiteetin rajoittaminen; sekä tarjouskilpailujen vääristäminen, kuten kilpailijoiden keskinäinen sopiminen siitä, mikä tarjousten voittaja on.

Lainsäädäntö ja valvonta: EU:ssa kartellit ovat kiellettyjä Art. 101 TFEU:n vastaisina sopimuksina, jotka rajoittavat kilpailua. Yhdysvalloissa kartellointi on kielletty Sherman Act -lain nojalla. Suomessa sekä EU- ja kansallisissa laeissa kartellit on kiellettyjä; keskeinen viranomainen on Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) Suomessa, muualla Euroopassa Euroopan komissio sekä kansalliset kilpailuviranomaiset. Rangaistuksia voivat olla suuria sakkoja, liiketoiminnan harjoittamisen rajoitukset sekä joissain oikeusjärjestelmissä rikosoikeudellinen vastuu.

Seurannassa kartelleja pyritään ehkäisemään ja paljastamaan valvonnan, kilpailupolitiikan ja oikeudellisen toimintatavan kautta. Yritykset voivat osallistua leniency- tai amnestiohjelmiin ilmoittamalla kartellista ja tarjoamalla yhteistyötä.