Kartellointi

Kartellointi on kilpailuoikeuden termi, jolla tarkoitetaan sitä, että kilpailijat tekevät keskinäisiä sopimuksia tai noudattavat käytäntöjä, joiden tarkoituksena on estää tai rajoittaa kilpailua markkinoilla. Tavallisimpia muotoja ovat hinnankartellointi, tuotanto- tai määrärajoitukset sekä markkinoiden jakaminen, esimerkiksi maantieteellisesti tai asiakaskunnan mukaan. Lisäksi kilpailijoiden välinen tarjouskilpailujen manipulointi voi muodostaa kartellin.

Kartellit voivat nostaa hintoja, kaventaa valikoimaa ja hidastaa innovaatiota, mikä heikentää kuluttajille tarjottavia vaihtoehtoja ja talouskasvua. Ne ovat haitallisia sekä toimialoille että koko talousjärjestelmälle.

Lainsäädäntö ja valvonta: Euroopan unionissa kartellit ovat kiellettyjä kilpailuoikeudessa. Artikla 101 TFEU kieltää sopimukset ja menettelyt, jotka estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua. Suomessa kilpailulainsäädäntö täsmentää näitä periaatteita, ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) valvoo toimeenpanoa. Sekä EU- että kansallisella tasolla seuraamuksia voivat olla huomattavat sakot, liiketoiminnan rajoitukset ja vahingonkorvausvaatimukset. Yrityksille on tarjolla leniency-ohjelmia, jotka kannustavat paljastamaan kartelliyhteistyön viranomaisille.

Esimerkit ja torjunta: kartellirikokset ovat esiintyneet useilla aloilla, kuten rakennusmateriaaleissa ja logistiikassa. Kilpailuviranomaisten valvonta sekä avoin kilpailupolitiikka pyritään pitämään markkinat tehokkaina ja kuluttajat turvassa.