oksidointireaktiossa

Oksidointireaktio on redox-reaktio, jossa jokin yhdiste hapettuu eli sen oksidationluku kasvaa. Tämän ohella toinen aine pelkistyy eli sen oksidationluku laskee. Reaktiossa elektronit siirtyvät aineelta toiselle, ja oksidointi sekä pelkistäminen ovat toisiaan täydentäviä ilmiöitä. Oksidointi voi tapahtua hapen tai muun oxidantin avulla, ja pelkistäminen tapahtuu vastavuoroisesti.

Yleisiä oksidantteja ovat happi (O2), kemialliset hapettimet kuten permanganaatti (MnO4^-), dikromaatti (Cr2O7^2-), sekä muut vahvat hapettimet. Pelkistäjä on aine, joka luovuttaa elektroneja itselleen vastaanottaneen aineen pelkistymisen mahdollistamiseksi. Oksidointia voidaan tarkastella oksidation- ja pelkistysreaktioiden kumppanina, jolloin tapahtuma on molemminpuolinen elektronien siirto.

Esimerkkejä:

- R rustuminen: Fe + O2 + H2O → Fe2O3·nH2O, jossa rauta hapettuu valtaosassa ympäristöolosuhteita.

- Palaminen: CH4 + 2 O2 → CO2 + 2 H2O, jossa aine hapettaa yhä voimakkaammin.

- Biologinen oksidointi: glukoosin hapettuminen soluhengityksessä: C6H12O6 + 6 O2 → 6 CO2 + 6 H2O + energia.

Merkitys ja sovellukset: oksidointireaktiot ovat keskeisiä energian tuotannossa, materiaalien valmistuksessa, korroosion ymmärtämisessä sekä kemiallisessa synteesissä. Redox-tutkimuksessa käytetään elektrolyysiä ja standardipotentiaaleja reaktioiden ennustamiseen.