oksidanttiset

Oksidanttiset tarkoittavat aineita ja prosesseja, jotka edistävät hapettumista vastaanottamalla elektroneja. Oksidantit voivat olla kemiallisia yhdisteitä tai biologisia mekanismeja, joilla on usein korkea redox-potentiaali ja jotka saavat aikaan muiden aineiden hapettumisen.

Yleisimmät oksidanttiset yhdisteet ovat vetyperoksidi (H2O2), superoksidi-ioni (O2−) ja hydroksyyliradikaali (•OH). Myös vahvat kemialliset oksidantit kuten otsoni (O3), permanganaatti (MnO4−) sekä hypokloriitit (ClO−) ovat yleisiä esimerkkejä. Oksidanttiset reaktiot syntyvät sekä luonnollisesti soluissa että ympäristössä ja voivat johtaa hapetettavaan vahinkoon, jos niitä syntyy liikaa.

Biologiassa oksidanttiset prosessit ovat osa redox-signaalien välitystä ja immuunivasteita, mutta liiallisina ne aiheuttavat oksidatiivista stressiä. Tämä stressi voi vaurioittaa lipideja, proteiineja ja DNA:ta, mikä liittyy moniin sairauksiin sekä ikääntymiseen. Suojana toimivat antioksidantit ja entsyymit, kuten superoksidi-dismutaasi (SOD), katalyyysi sekä glutationin peroksidaasi, sekä pienmolekyliset antioksidantit kuten glutationi ja vitamiinit C ja E.

Käytännössä oksidanttinen käsite esiintyy monilla aloilla elintarvikkeiden säilyvyydestä ja terveyden tutkimuksesta ympäristötutkimukseen. Sen hallinta ja mittaus perustuvat redox-puskurien, hapettumisreaktioiden ja antioksidanttisen puolustuksen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun.