oikeuskäytännöissä

Oikeuskäytäntöissä tarkoittaa oikeudenkäytön ja tuomioistuinten ratkaisuissa muodostuvaa lain soveltamisen käytäntöä. Siinä yhdistyvät ratkaisut korkeimmilta oikeusasteilta sekä hovioikeuksien ja alempien tuomioistuinten tapauksissa tekijät, jotka tulkitsevat ja soveltavat lainsäädäntöä sekä perusoikeuksia. Oikeuskäytäntö syntyy siitä, miten säännöksiä käytännössä sovelletaan erilaisten tilanteiden ratkaisemisessa.

Oikeuskäytäntö ei ole sama kuin lainsäädäntö, mutta se toimii sen täydennyksenä ja ohjeistona. Yleensä korkeimpien oikeusasteiden ratkaisut, erityisesti ennakkopäätökset, antavat suuntaa siitä, miten lakeja tulkitaan tulevissa tapauksissa. Suomen oikeusjärjestelmä ei muodosta lailla sitovaa precedenttipuolta yhtä ankkuroituneesti kuin common law -järjestelmät, mutta korkeampien oikeuksien ratkaisut ovat huomattavan vaikutusvaltaisia ja niitä noudatetaan käytännössä.

Oikeuskäytäntö kehittyy yhteiskunnan muuttuessa ja lainsäädännön tullessa tulkinnan kohteeksi. Tulkintametodeissa käytetään muun muassa grammaattista, teleologista ja systemaattista lähestymistapaa, jotta lain tarkoitus ja oikeuden tasapaino saavutetaan. Oikeuskäytäntö kattaa rikos- ja riita- sekä hallinto-oikeuden ratkaisut ja heijastaa sekä yksittäisten epäkohtien korjaamista että oikeusjärjestelmän yleisiä tavoitteita, kuten oikeusturvaa ja oikeudenmukaisuutta.

Aineisto ja saatavuus: oikeuskäytäntöä kerrotaan ja julkaistaan Finlex- ja oikeuslähteissä sekä korkeimman oikeuden ratkaisuissa, joiden ennakkopäätökset toimivat usein ensisijaisina viitteinä.