oikeudenkäyntikustannuksista

Oikeudenkäyntikustannukset viittaavat niihin kuluihin, jotka syntyvät oikeudenkäynnistä, kuten oikeudenkäyntimaksut, todistelukulut, asianajajien palkkiot ja muut vastaavat menot. Suomen oikeusjärjestelmässä on yleinen periaate, että oikeudenkäynnin hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut voittaneelle osapuolelle. Tämä koskee sekä siviili- että rikosoikeudenkäyntejä.

Siviiliasioissa kustannusten määräytyminen perustuu paljolti sen mukaan, kumpi osapuoli on oikeudessa voittanut ja millaisia kuluja kumpikin on aiheuttanut. Tuomioistuin harkitsee tapauskohtaisesti, miten kulut jaetaan. Rikosasioissa valtion on tietyin edellytyksin korvattava rikoksen uhrille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, kuten todistelukustannukset ja asianajajan palkkiot. Syytetyn oikeudenkäyntikuluista vastaa valtio, jos syyte hylätään tai syytetty todetaan syyttömäksi. Jos syytetty todetaan syylliseksi, hänet yleensä velvoitetaan korvaamaan ainakin osittain valtion puolesta maksetut kulut.

On tärkeää huomata, että oikeudenkäyntikustannusten vaatiminen ja määrääminen tapahtuu oikeudenkäynnin yhteydessä, ja niistä tehdään erillinen vaatimus tai päätös. Tavoitteena on, että oikeudenkäynti ei muodostu kohtuuttomaksi taloudelliseksi taakaksi ja että oikeusturva toteutuu. Joissakin tilanteissa voi olla mahdollista hakea oikeusapua, jolloin valtio korvaa osan tai kaikki oikeudenkäyntikuluista henkilön vähävaraisuuden perusteella.