ohjelmointikieliä

Ohjelmointikieli on formaali kieli, jolla voidaan ilmaista laskenta ja ohjelman suoritettavaa käyttäytymistä. Sen syntaksi määrittelee, miten ohjelma rakennetaan ja mitä rakenneosat tarkoittavat, ja semantiikka määrittelee, mitä käskyt tekevät. Kielet voivat olla yleiskäyttöisiä tai erikoistuneita, ja ne voivat olla käännös- tai tulkkikieliä tai toteutettu virtuaalikoneen kautta. Ohjelmointikielet mahdollistavat abstraktion, kuten muuttujat, funktiot ja tietotyypit, sekä kontrollirakenteet kuten silmukat ja ehtolauseet. Ne voivat olla myös moduulaarisia ja tukevat kirjastoja ja laajennettavuutta.

Koodauskielien kehitys on käynyt läpi useita vaiheita: varhaisista assembly- ja Fortran- sekä COBOL-kielistä kehittyneisiin korkeamman abstraktion kieliin. Paradigman mukaan kielet voivat olla imperatiivisia, funktionaalisia, loogisia, oliopohjaisia tai moniparadigmaisia. Suoritus voidaan toteuttaa kääntämällä konekieliseksi (kielten kuten C, Rust), tulkitsemalla (kielen kuten Python, Ruby) tai suorittamalla virtuaalikoneessa (Java, C#). Joissakin tapauksissa käytetään sekä tulkkausta että Just-In-Time-nyansseja.

Suuret kielet: Python, Java, C, C++, JavaScript, C#, Go, Rust, Swift ja Kotlin sekä TypeScript. Kielien valintaan vaikuttavat projektin vaatimukset, turvallisuus, suorituskyky ja kehitysympäristön laajuus. Maailmanlaajuinen ekosysteemi ja standardit vaikuttavat merkittävästi siihen, miten kieli otetaan käyttöön ja millaisia kirjastoja ja välineitä sen ympärille syntyy.