näytteenottamalla

Näytteenottaminen on prosessi, jossa otetaan pienempi osa suuremmasta tilasta, aineesta tai ilmiöstä analysoitavaksi siten, että näyte edustaa mahdollisimman hyvin tutkittavan kohteen ominaisuuksia. Näytteenottoa käytetään sekä tilastollisen päätelmän tekemiseen että laadunvarmistukseen, riskinarviointiin ja säädösten noudattamiseen eri aloilla.

Yleisimmät näytteenottomenetelmät ovat satunnainen otanta, järjestelmäotanta, ryhmä- (stratified) otanta sekä klusteriotanta. Lisäksi käytetään yhdistelmä- eli composite-näytteenottoa, jolloin useammasta paikasta otetut alinäytteet yhdistetään yhdeksi näytteeksi. Prosessi etenee suunnittelusta toteutukseen, näytteiden säilytykseen ja kuljetukseen. Tärkeintä on näytteen edustavuus, kontaminaation välttäminen sekä huolellinen dokumentointi ja jäljitettävyys.

Sovelluskohteita ovat ympäristömonitorointi (vesi, maa, ilma), elintarvikkeiden turvallisuus, kliiniset tutkimukset sekä rakennus- ja materiaalitestaukset ja yleinen teollisuuden laadunvarmistus. Näytteet on pidettävä oikeissa olosuhteissa, merkitty asianmukaisesti ja kuljetettava sekä tallennettava oikein.

Laatu ja standardit: näytteenottoa säätelevät kansainväliset ja kansalliset standardit sekä sovellettava lainsäädäntö. Laboratorioissa noudatetaan laadunvarmistuksen käytäntöjä, kuten tulosten toistettavuutta ja tarkkuutta sekä dokumentointia. Haasteita ovat kohteiden heterogeenisuus, ajallinen ja paikkasidonnaisuus sekä kontaminaatioriski ja näytteenkäsittelyn mahdolliset rajoitteet.