nykykielessä

Nykykielessä on termi, jota käytetään kuvaamaan suomen kielen tilaa ja käytäntöjä nykyhetkellä. Se kattaa sekä arkipäivän puhekielen että epämuodollisen kirjoittamisen, ja sitä käsitellään usein analyysien viitekehyksenä, jolla kuvataan kielen jatkuvaa muutosta ja uudistumista.

Nykykielen käsite asettuu perinteisten kielimuotojen, kuten kirjakielen ja puhekielen, väliin. Se tunnistaa, että kieli ei ole staattista, vaan elävää ja erilaisten yhteisöjen, ikäryhmien sekä alueiden mukaan vaihtelevaa. Nykykieleen kirjoitettaessa ja puheessa esiintyy jatkuvasti uusia sanoja, merkityksiä ja rakennetyyppejä, jotka syntyvät teknologian, kansainvälisen kulttuurin ja mediakiinnostuksen vaikutuksesta.

Yleisimmät piirteet liittyvät sanastoon, syntaksiin ja käyttötilanteisiin. Sanojen lainaaminen ja uusien ilmaisujen synty teknologiasta ja globaaleista ilmiöistä on yleistä, samoin muutos sanojen merkityksissä. Digitaalinen viestintä vaikuttaa kielen muotoon: käytetään lyhenteitä, nopeutettua puhekielen ilmaisua ja monipuolistetaan viestinnän ilmeitä sekä linkkejä ja kuvia. Grammaticaliset muutosilmiöt näkyvät puhekielessä; kielenkäyttö on usein epämuodollisempaa ja joustavampaa kuin perinteisessä kirjakielessä, vaikka standardit nähdään yhä merkityksellisinä taltioitaessa ja opetettaessa.

Tutkimuksessa nykykieltä tarkastellaan laajoilla aineistoilla, kuten puhe- ja verkkoteksteillä, sekä vertaillaan eri ikä- ja yhteisöryhmien kielivaihtelua. Tietokorporaatit ja kielelliset havainnot auttavat seuraamaan, miten nykykieli muovautuu ajan myötä.