normalisointiprosesseja
Normalisointiprosessit kuvastavat tietokantasuunnittelun periaatteen, jossa data järjestetään taulukoihin niin, että redundanssia vähennetään ja tietojen eheys säilyy. Tavoitteena on jakaa data loogisiin kokonaisuuksiin ja määritellä relaatiot näiden kokonaisuuksien välille. Hyvin normalisoitu rakenne helpottaa päivityksiä, poistoja ja lisäyksiä sekä parantaa tiedon johdonmukaisuutta suurissa järjestelmissä.
Yleisimmin käytetyt normaalimuodot ovat ensimmäinen (1NF), toinen (2NF) ja kolmas (3NF). 1NF varmistaa, että taulun attribuutit
Prosessi etenee entiteettien ja niiden suhteiden analysoinnilla, erillisten taulujen luomisella sekä avainten ja viittauksien määrittämisellä. Esimerkkinä
Hyödyt mukaan lukien eheys, yksiselitteiset päivitykset ja joustavuus, sekä parempi skaalautuvuus. Haasteina voivat olla suunnittelun monimutkaisuus
Historian taustaa: käytännöt juontavat tietokantateorian kehitykseen 1970-luvulta E. F. Coddiin. Nykyisin normalisointia sovelletaan laajalti relaatiotietokannoissa, mutta