nopeusluistelu

Nopeusluistelu on jäälle sijoittuva kilpaluistelulaji, jossa kilpailijat pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman nopean ajan. Lajissa on kaksi päämuotoa: pitkän radan nopeusluistelu (pitkä rata) ja lyhytrakenteinen nopeusluistelu (lyhyt rata). Pitkällä radalla kilpailut käydään 400 metrin radalla, ja ohjelma sisältää sekä yksilöllisiä aikoja että joukkuetapahtumia. Yleisimmät matkat ovat 500 m, 1000 m ja 1500 m, sekä pidemmät 3000–5000 m; sekä miesten että naisten sarjoissa on omat ohjelmansa. Lyhytrakenteisessa nopeusluistelussa kilpaillaan 111,12 metrin kiertorataa, ja ohjelmassa ovat tyypillisesti 500 m, 1000 m ja 1500 m sekä relay- ja joukkuetapahtumat.

Varusteet: nopeusluistelu vaatii keveitä, aerodynaamisia luisteluasuja sekä pitkät terät; lyhytrakenteisessa kilpailussa käytetään lisäksi suojavarusteita ja kypäriä. Clap-skates eli klappiluistimet yleistyivät 1990-luvulla ja ne ovat nykyään yleisessä käytössä.

Sääntely ja kilpailut: Lajia säätelee Kansainvälinen Luisteluliitto (ISU). Lajille järjestetään maailmanmestaruuskilpailut, vuosittaiset World Cup -sarjat sekä olympialaiset; rinnalla kilpaillaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Historia: Nopeusluistelu sai alkunsa 1800-luvulla Alankomaissa. ISU perusti virallisen kilpailujärjestelmän vuonna 1892. Naisille tarkoitettu ohjelma lisättiin varhaisella 1900-luvulla; lyhytrakenteinen nopeusluistelu lisättiin olympialaisiin vuonna 1992; klappiluistimet yleistyivät 1990-luvulla.