nonionisoiva

Nonionisoiva on termi, jota käytetään kuvaamaan säteilyä sekä sähkö- ja magneettikenttiä, joiden fotonien energia ei riitä ionisoimaan atomeja tai molekyylejä. Tällainen säteily ei yleensä aiheuta suoraa DNA-ionisaatiota, vaan sen vaikutukset liittyvät pääasiassa kenttien vuorovaikutukseen sekä mahdolliseen kudosten lämmöntuotantoon.

Nonionisoiva säteily kattaa suurimman osan arkipäivän elektromagneettisesta säteilystä: radio- ja mikroaallot, infrapunan sekä näkyvän valon. Joiltain osin UV-säteilyä pidetään osittain nonionisoivana riippuen sovelluksesta ja tarkastelusta, mutta käytännön luokitus voi vaihdella.

Ionisoiva säteily koostuu röntgen- ja gamma-säteilystä sekä korkeaenergisestä UV-säteilystä, jonka fotonien energia riittää ionisoimaan atomeja. Näiden säteilyjen biologiset riskit liittyvät suoraan elektronien irtoamiseen ja mahdollisiin DNA-vaurioihin.

Turvallisuus ja sääntely: Nonionisoivan säteilyn altistuksia arvioidaan pääasiassa lämmön kertymisen ja altistusajan perusteella. Kansalliset viranomaiset, kuten Säteilyturvakeskus (STUK) Suomessa, antavat ohjeita rajoista ja suojautumiskeinoista.

Käyttökohteet: Nonionisoivaa säteilyä hyödynnetään laajasti telekommunikaatiossa (radio, televisio, mobiililaitteet), valaistuksessa ja näyttöteknologioissa sekä lääketieteellisessä kuvantamisessa ja diagnostiikassa käytettävissä ei-ionisoivissa tekniikoissa kuten magneettikuvaus (MRI).

Lyhyesti, nonionisoiva säteily on energiaa, joka ei suoraan ionisoi materiaalia, ja sen turvallisuutta kuvataan lähinnä lämpövaikutusten sekä altistuksen kestot huomioiden.