nitraattitestin

Nitraattitesti, tai nitraattitestin nimellä tunnettu menetelmä, on tutkimus- tai mittausmenetelmä, jolla määritetään nitrien, erityisesti nitraatin (NO3-), pitoisuus näytteessä. Sitä käytetään laajasti ympäristö- ja elintarviketurvallisuudessa sekä maaperän ja veden laadun valvonnassa. Nitraattipitoisuus kertoo muun muassa lannoituksen tehokkuudesta ja vesistöjen rehevöitymisriskistä.

Periaate ja toteutustavat voivat vaihdella. Yleisimmät kokeelliset lähestymistavat ovat colorimetriset testit ja ionisensorit. Colorimetrisessä lähestymistavassa nitraatti ensin pelkistetään nitriitiksi (esimerkiksi kemiallisella tai entsymaattisella menetelmällä), jonka jälkeen nitriitti reagoi sulfoniliamidin sekä naftyleenidiammoniin (NED) kanssa muodostaen värin, joka mitataan fotometrisesti tai visuaalisesti. Tämän avulla saadaan pitoisuus NO3-. Painomittareissa tai testiliuskoissa käytetään usein valmiiksi impregnatoituja reagensseja, jotka muuttavat värinsä tietyn pitoisuusarvon mukaan. Toisaalta suorat nitraattimittaukset voidaan tehdä ionisensorin tai spektrofotometrin avulla, jolloin tulos heijastuu suoraan NO3--ionin aktiivisuudesta.

Sovellukset ja rajoitteet. Nitraattitestejä käytetään muun muassa veden laadun tarkkailussa (esimerkiksi juomaveden nitraattirajan alittaminen), maaperän ravinnetietojen arvioinnissa sekä elintarvikkeiden nitraattipitoisuuksien määrityksessä. Tulosten tulkintaan vaikuttavat mittausolosuhteet, näytteen käsittely, epäorgaaniset epäpuhtaudet sekä nitriitin ja ammoniumin läsnäolo. Osa menetelmistä edellyttää kalibrointia ja viitearvojen vertailua.