nikkelistä

Nikkelistä (Ni) on kemiallinen alkuaine, symboli Ni ja atomin numero 28. Se on hopeanvalkoisen kiiltävä ja kovaa metallia, jolla on hyvä sitkeys sekä erinomainen korroosionkestävyys. Sulamispiste on noin 1455 °C, ja huoneenlämpötilassa se on ferromagneettinen; Curie-piste on noin 358 °C.

Nikkel esiintyy luonnossa pääasiassa sulfidirikkaissa malmeissa kuten pentlandiitti ja pyrrhotiitti sekä lateriitimalmeissa trooppisissa oloissa. Nikkelin nimi juontaa saksalaisesta Kupfernickelistä, "kuparin piru", koska metallia pidettiin aluksi kuparin tuhoajana ennen sen todellista ominaisuutta.

Nikkeli louhitaan sekä sulfidirikkaista malmeista että lateriitistä. Rikastus tapahtuu murskaamalla ja käsittelemällä mineraaleja, jossa flotaatio erottaa nikkeli-rikkaat rikasteet. Tämän jälkeen seuraa sulatus ja pelkistäminen, jolloin syntyy nikkeli-mattia ja lopulta elektrolyyttisellä jalostuksella puhdasta metallia.

Suurin osa nikkelistä käytetään ruostumattoman teräksen valmistukseen, sillä nikkelillä parannetaan lujuutta ja korroosionkestävyyttä. Muita käyttökohteita ovat galvanointi ja pinnoitus sekä nikkeliseokset kuten Monel, Cupronickel ja Inconel. Akku- ja energianvarastointisovelluksissa nikkelillä on rooli Ni-Cd- ja Ni-MH-akkujen sekä uusien Ni-pohjaisten katodimateriaalien kehityksessä.

Fysikaaliset ominaisuudet: tiheys noin 8,90 g/cm³, korkea sulamispiste sekä hyvä lujuus ja sitkeys. Nikkeli on helposti muokattavissa ja sillä on hyvä sähkön- sekä lämmönjohtavuus, mikä tekee siitä suosittua seoksissa ja pinnoissa.

Altistuminen nikkelille ja sen yhdisteille voi aiheuttaa iho- sekä hengitystieallergioita. Nikkelin louhinnässä ja jalostuksessa sekä käytössä voi olla ympäristövaikutuksia, ja työsuojelussa noudatetaan altistumista ja päästöjä koskevia säädöksiä.