nikellateriiitteja

Nikellateriiitteja ovat nikkelipitoiset lateriittimalmivarannot, jotka muodostuvat tropiikin kosteissa olosuhteissa rapautuvan ultramafisen kivilajin ainesosista. Rapautumisprosessin aikana nikkelimineraalit siirtyvät ja uudelleenjarostuvat lateriittikerroksiin, joita voi esiintyä sekä maanpinnan ylä- että syvemmillä kerroksilla. Lateriittimalmistoja jaetaan yleisesti kahteen päätyyppiin: saproliitteihin, joissa nikkeli on sitoutunut silikaatteihin ja nikkelipitoisiin clay-mineraaleihin (esim. garnieriitti), sekä limoniittikerroksiin, joissa nikkeli on yhteydessä rautaoksidien muodostamiin mineraaleihin. Saproliitit ovat usein syvempiä ja voivat olla pitoisuudeltaan korkeampia, mutta niiden uuttaminen vaatii tavanomaisesti hydrometallurgisia prosesseja; limoniittikerrokset ovat puolestaan usein helpommin uuttuvia ja voivat soveltua erilaisiin käsittelymenetelmiin.

Maantieteellisesti suurimmat nikellateriiittivarannot sijaitsevat trooppisilla alueilla. Tärkeimpiä tuotantoalueita ovat Indonesiassa ja Filippiineillä sijaitsevat suuret malmivarannot sekä Uudessa-Kaledoniassa ja Australiassa sijaitsevat suuret lateriittivarannot. Pienempiä esiintymiä löytyy myös muilta trooppisilta alueilta.

Käsittely on pääosin hydrometallurgista. Yleisimmät menetelmät ovat korkeapainehappohiekkauksen kaltainen HPAL-prosessointi sekä liuoksista tapahtuva puhdistus ja elektrolyysi (SX-EW), joilla tuotetaan nikkeliliuosta ja lopulta nikkelituotteita. Joissakin tapauksissa käytetään myös pyrometallurgisia menetelmiä ferronickel-tuotannossa. Ympäristö- ja taloudelliset tekijät, kuten vedenkulutus, jätteenkäsittely ja markkinahintojen vaihtelu, vaikuttavat alan kehitykseen.