lateriittimalmivarannot

Lateriittimalmivarannot viittaavat maankuoren pintakerroksissa esiintyviin mineraaliesiintymiin, jotka ovat muodostuneet laterisaatioprosessin seurauksena. Laterisaatio on trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla tapahtuva eroosio- ja rapautumisprosessi, jossa sadanta huuhtoo pois helposti liukenevia mineraaleja, kuten silikaatteja ja kalsiumia. Tällöin jäljelle jäävät alkuainepitoiset oksidit ja hydroksidit, kuten alumiini, rauta, titaani ja mangaani.

Keskeisimpiä lateriittimalmivarantoja ovat alumiinipitoiset lateriitit, jotka tunnetaan myös bauksiittina. Bauksiitti on tärkein alumiinin lähde maailmassa, ja sitä käytetään laajasti alumiinin tuotannossa. Suurimmat bauksiittiesiintymät sijaitsevat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla, kuten Australiassa, Brasiliassa, Guineassa ja Jamaikalla.

Rautapitoiset lateriitit ovat myös merkittäviä, erityisesti silloin kun ne sisältävät riittävästi rautaa metallurgiseen käyttöön. Tällaisia esiintymiä löytyy esimerkiksi Intiasta ja osista Afrikkaa. Nikkelipitoiset lateriitit ovat tärkeä nikkelin lähde, ja niitä hyödynnetään erityisesti Uudessa-Kaledoniassa ja Filippiineillä. Myös koboltti, kulta ja platinaryhmän metallit voivat esiintyä lateriittiesiintymissä, vaikkakin usein pienempinä pitoisuuksina.

Lateriittimalmivarannot ovat usein helposti kaivettavissa, koska ne sijaitsevat lähellä maanpintaa. Malmin käsittelyyn liittyy kuitenkin omat haasteensa, erityisesti bauksiitin jalostuksessa alumiinioksidiksi ja edelleen metalliseksi alumiiniksi, mikä vaatii paljon energiaa. Lateriittimalmien hyödyntämisellä on myös ympäristövaikutuksia, kuten maankäytön muutokset ja mahdolliset vesistövauriot.