nielemiskyky

Nielemiskyky tarkoittaa kykyä siirtää suusta ruokaa, juomaa ja sylkeä ruokatorveen ja edelleen mahalaukkuun. Nieleminen koostuu useista koordinoidusta vaiheista: orofaryngeaalisesta vaiheesta, jossa ruoka siirtyy suusta nieluun ja edelleen ruokatorveen, sekä esofageaalisesta vaiheesta, jossa ruokatorvi kuljettaa aines ruuasta mahaan. Hyvä nielemiskyky edellyttää sekä hermoston että lihasten yhteistyötä sekä oikeaa syljen muodostusta ja välineistön toimivuutta. Iän myötä nielemiskyky voi heikentyä, mutta siihen vaikuttavat myös sairaudet, loukkaantumiset sekä syöpä- tai hoitotoimet.

Nielemishäiriöksi tai dysfagiaksi kutsutaan nielemiskyvyn heikkenemistä, joka voi ilmetä vaikeutena ruoan tai juoman nielemisessä, nielemisen aikana esiintyvinä yskimisenä, ruokajäännöksinä suussa tai epämukavuutena nielemätilanteissa. Dysfagia lisää aspiiraation ja keuhkokuumeen sekä ravitsemuksellisten ongelmien riskiä.

Arviointi alkaa kliinisellä sakauruhkalla ja nielemiskäynnillä, jossa tarkastellaan nielemisen turvallisuutta, lihasvoimaa sekä ruokailun sujuvuutta. Instrumentaalisia tutkimuksia ovat videofluoroskopia nielemisestä (VFSS) ja kuituoptinen endoskooppinen nielemistutkimus (FEES), joilla nähdään nielemäprosessi reaaliajassa ja kartoitetaan nielemän heikkoudet.

Hoito on monialaista ja yksilöllistä. Se voi sisältää ruokavalion muokkausta (tekstuurimuutokset, paksummat juomat), posturaalisia strategioita ja keinotekoisia compensointia, nielemisharjoitteita ja terapioita, sekä tarvittaessa ravitsemuksellista tukea. Hoitoihin osallistuvat yleisesti puheterapeutit, ravitsemusterapeutit sekä lääkärit. Ennuste riippuu syystä, asteen vakavuudesta sekä siitä, kuinka nopeasti nielemiskykyä tuetaan ja hoidetaan.