neutronisäteilyyn

Neutronisäteilyyn, eli neutronisäteilyyn, viittaa neutronien, sähköisesti neutraalien subatomisten hiukkasten, virtaan. Neutronit ovat atomiytimien peruskomponentteja, ja ne voivat vapautua ydinreaktioissa, kuten fissiossa ja fuusiossa. Neutronisäteily on ionisoivaa säteilyä, mikä tarkoittaa, että se voi poistaa elektroneja atomeista ja molekyyleistä, aiheuttaen potentiaalista vahinkoa biologisille kudoksille ja materiaaleille.

Neutronisäteilyn ominaisuudet tekevät siitä ainutlaatuisen verrattuna muihin säteilylajeihin, kuten gammasäteilyyn tai alfahiukkasiin. Koska neutronit ovat sähköisesti neutraaleja, ne eivät vuorovaikuta suoraan atomien elektronikuorien kanssa ionisoivalla tavalla. Sen sijaan ne vuorovaikuttavat atomiytimien kanssa. Tämä voi johtaa kahteen päätyyppiin vuorovaikutuksia: sirontaan ja ytimen sieppaukseen. Sironnassa neutroni voi siirtää energiaa ytimelle, mikä voi virittää sen tai poistaa siitä hiukkasia. Ytimen sieppauksessa ydin voi siepata neutronin, mikä johtaa usein radioaktiivisen isotoopin muodostumiseen ja gammasäteilyn emittoitumiseen.

Neutronisäteilyä käytetään monissa sovelluksissa. Ydinreaktoreissa neutronit ovat välttämättömiä fissioreaktion ylläpitämiseksi. Materiaalitieteessä neutronisirontaa käytetään tutkimaan materiaalien rakennetta ja dynaamisia ominaisuuksia. Lääketieteessä neutroniterapiaa käytetään syövän hoitoon, ja neutroniaktivointianalyysia käytetään aineiden koostumuksen määrittämiseen. Neutronisäteilyn suojaaminen vaatii erityisiä materiaaleja, kuten vettä, betonia tai kadmiumia, jotka voivat hidastaa tai siepata nopeita neutroneja.