elektronikuorien

Elektronikuorien ovat atomin ydin ympärillä sijaitsevia energiatasoja, joille elektronit asettuvat. Kuoret tarjoavat yksinkertaisen kuvan elektronien järjestyksestä ja niiden vaikutuksesta kemiallisiin ominaisuuksiin. Nykyisin tiloja selitetään kvanttimekaniikan kautta, mutta käsite kuorista on yhä keskeinen apuväline chemistille.

Jokaiselle kuorelle annetaan pääkvanttiluku n (n = 1, 2, 3, ...). Kuori voi vastaanottaa enintään 2n^2 elektronia: ensimmäinen kuori (K) 2 elektronia, toinen (L) 8, kolmas (M) 18, jne. Kuoret on perinteisesti nimetty K-, L-, M- ja N-kuoriksi.

Kuorien sisällä elektronit jakautuvat alikuoriin, kuten s-, p-, d- ja f-alikuoriin. Elektronien sijoittumisen kuoriin säätelee Aufbau-periaate: ensin täyttyy 1s, sitten 2s, 2p, 3s, 3p, 4s, 3d, 4p, 5s, 4d, 5p, 6s, 4f, 5d, 6p, 7s, jne. Poikkeuksia esiintyy, ja joidenkin aineiden tapauksissa todellinen järjestys poikkeaa yksinkertaisesta kaavasta; esimerkkejä ovat kromi (Cr) ja kupari (Cu), joiden konfiguraatiot ovat [Ar] 3d5 4s1 ja [Ar] 3d10 4s1.

Elektronikuorien ulkokuori määrittää valenssielektronien määrän, joka vaikuttaa atomien kemiallisiin ominaisuuksiin, kuten sidoskykyyn ja reaktiivisuuteen. Historiallisesti kuoret nousivat esiin bohilaisen mallin kautta, mutta nykyään ne täydentävät kvanttihahmotelman tarjoamaa tarkempaa kuvaa elektronien käyttäytymisestä.