neuropsykologiaan

Neuropsykologia on psykologian ala, joka tutkii aivojen toiminnan ja kognitiivisten prosessien välistä yhteyttä sekä sitä, miten aivorakenteet ja hermoverkkojen toiminta näkyvät muistissa, huomiossa, kielessä, oppimisessa, suunnittelussa ja ongelmanratkaisussa sekä miten tunteet ja sosiaalinen käyttäytyminen niihin liittyvät.

Tutkimus ja kliininen työ voivat tarkastella esimerkiksi aivohalvauksen, traumaperäisen aivovamman, infektiot, kasvaimet sekä neurodegeneratiiviset ja kehitykselliset sairaudet vaikuttavat kognitiivisiin kykyihin ja sopeutumiskykyyn. Neuropsykologiassa pyritään ymmärtämään yksilön vahvuudet sekä heikkoudet ja asettamaan tarpeisiin perustuvia hoito- ja kuntoutussuunnitelmia.

Menetelmät koostuvat standardoitujen neuropsykologisten testien sekä muistia ja muita kognitiivisia kykyjä mittaavien tehtävien käytöstä, sekä kuvantamisesta kuten MRI, fMRI ja CT, ja elektrofysiologisista menetelmistä kuten EEG. Päätavoitteena on ymmärtää aivojen rakenteellisten ja toiminnallisten muutosten vaikutuksia käyttäytymiseen sekä kehittää tukea ja interventioita.

Sovelluksina neuropsykologia tukee diagnoosia, hoitoa ja kuntoutusta sekä koulutuksessa ja työelämässä selviytymistä. Alkuvaiheissa alan kehitykseen vaikuttivat kielen ja aivotoiminnan välinen yhteys sekä varhaiset lesion-teoriat; merkittäviä vaikuttajia ovat Broca, Wernicke ja Luria.