neurobioloogiat

Neurobiologia on biologian ala, joka tutkii hermoston rakennetta, toimintaa ja kehitystä sekä näiden biologisia mekanismeja. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat neuronit ja glialiset solut, synapsit sekä näiden muodostamat neuraliset verkostot, joiden toiminta ja plastisuus muuttuvat oppimisen ja kokemusten vaikutuksesta. Tutkimus kattaa keskushermoston, kuten aivot ja selkäytimen, sekä ääreishermoston vuorovaikutuksen elimistössä.

Neurobiologia yhdistää anatomian, fysiologian, neurokemian, genetiikan ja kehitysbiologian näkökulmat. Se tarkastelee sekä rakenteellisia että toiminnallisia ilmiöitä: miten solut kommunikoivat, miten viestit kulkevat sähköisesti ja kemiallisesti, sekä miten hermoverkot kehittyvät ja muovautuvat elämän eri vaiheissa.

Tutkimusmenetelmät kattavat kuvantamisen (MRI/fMRI, PET), elektrofyysologiset ja molekyylibiologiset tekniikat sekä genetiikan, sekä laskennallisen mallintamisen ja optogenetiikan. Näiden työkalujen avulla voidaan kartoittaa normaalin hermoston toimintaa sekä poikkeavuuksia.

Käytännön ala- ja sovellusalueita ovat kognitiivinen neurotiede, käyttäytymisen neurobiologia sekä kliininen neurobiologia. Neurobiologian tutkimus tukee sairauksien mekanismien ymmärtämistä ja uusien hoitomuotojen kehittämistä, esimerkiksi Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin, epilepsiaan sekä muihin neuro- ja psykiatrisiin häiriöihin liittyen. Alan kehitys on monitieteellistä ja teknologiaohjautunutta, ja se vaikuttaa sekä biolääketieteelliseen tutkimukseen että kliiniseen käytäntöön.