neoconservatiivisuus

Neoconservatiivisuus on poliittinen ideologia, joka syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla ja josta tuli merkittävä voima 2000-luvun alussa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen monet entiset liberaalit ja vasemmistolaiset intellectualistit kääntyivät kohti konservatismia, mutta säilyttivät osan aiempien poliittisten näkemystensä piirteistä. He ovat usein kritisoineet liberalismin pehmeyttä ja korostaneet vahvaa kansallista puolustusta ja ulkopolitiikkaa.

Neokonservatiivien keskeisiä ajatuksia ovat usko amerikkalaiseen poikkeuksellisuuteen, eli ajatus siitä, että Yhdysvalloilla on erityinen rooli maailmassa. He kannattavat usein ennakoivaa ulkopolitiikkaa, joka sisältää sotilaallisen voiman käytön demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi ulkomailla. Tämä voi ilmetä myös hallintojen vaihtojen tukemisena tai jopa sotilaallisina interventioina. Kotimaan politiikassa neokonservatiivit voivat olla vähemmän yhtenäisiä, mutta usein he jakavat kiinnostuksen perinteisiin arvoihin, vapaaseen markkinatalouteen ja vahvaan valtioon.

Vaikka neokonservatiivisuus on ollut vaikutusvaltainen erityisesti George W. Bushin presidenttikaudella ja Irakin sodan päätöksenteossa, se on myös herättänyt paljon kritiikkiä sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti. Kritiikki kohdistuu usein sen ulkopolitiikan aggressiivisuuteen ja epärealistisuuteen sekä sen vaikutukseen kansainväliseen vakauteen. Neokonservatiivinen liike ei ole homogeeninen, ja sen sisällä on erilaisia painotuksia ja näkemyksiä.