nauhalaitteet

Nauhalaitteet ovat laitteita, jotka käyttävät magneettista nauhaa tallentaakseen ja toistaakseen informaatiota. Ne kattavat sekä äänitallentamiseen tarkoitetut järjestelmät, kuten kelanauha- ja kasettitallentimet, että videotallennukseen sekä datan arkistointiin käytettävät nauhajärjestelmät. Magneettisella nauhatallennuksella on ollut merkittävä rooli sekä kuluttaja- että ammattilaiskäytössä sekä arkistoinnissa, ennen digitaalisen tallennuksen yleistymistä.

Historia lyhyesti. Magneettinen nauhatallennus kehitettiin 1940-luvulla ja kaupallinen käyttö yleistyi 1950-luvulla. 1960-luvulla kasettitekniikka teki tallennuksesta pienikokoisempaa ja käyttäjäystävällisempää, ja 1970–1980-luvuilla illasti sekä äänitteissä että videonauhoissa kehittyi useita standardeja. Vaikka digitaalinen tallennus on vallannut paljon markkinoita, magneettinen nauha on yhä käytössä erityisesti arkistointitehtävissä ja suurten datamäärien pitkäaikaisessa säilyttämisessä.

Tyypit. Äänynauhaleitteet kattavat kelanauha- ja kasettitallentimet sekä äänilaitteiden laitteistorin. Videonauhoissa käytetään esimerkiksi VHS- ja Betacam-tyyppisiä nauhajärjestelmiä sekä aiemmin yleisiä U-matic -laitteita. Datanauhat kuten DAT, DLT ja LTO-tyypit ovat keskeisiä arkistointiin ja varastointiin tarkoitettuina ratkaisuina.

Tekninen perusta. Nauha kulkee kuljetusjärjestelmän kautta, jossa on tallennus- ja toistopää (head), kapstan- ja puristinrullat, sekä sähköiset moottorit ja anturidata. Materiaali- ja kulutuspäissä on huomioitava nauhan kunto sekä moitteeton kelajärjestelmä käytön aikana.

Nykytilanne. Vaikka monet kuluttajatuotteet ovat poistuneet markkinoilta, nauhalaitteet säilyttävät roolinsa arkistoinnissa ja erikoissovelluksissa. Pitkäaikaissäilytyksen ja suurten arkistotiedostojen hallinnan kannalta nauhatekniikka, kuten LTO- tai muuhun data-nauhaan perustuvat järjestelmät, ovat yhä käytössä monissa datakeskuksissa.