nanofiltraatiosta

Nanofiltraatio on membraanipohjainen erotusprosessi, joka käyttää puoliläpäiseviä kalvoja erottamaan hiukkasia ja molekyylejä. Kalvojen huokoskoko on tyypillisesti 1–10 nanometriä, mikä mahdollistaa pienten liuottimien, kuten veden, läpäisyn, samalla kun suuremmat liuenneet aineet, kuten suolat, sokerit ja orgaaniset molekyylit, pidätetään. Nanofiltraatiota käytetään monenlaisissa sovelluksissa, mukaan lukien vedenkäsittely, elintarviketeollisuus ja lääketeollisuus.

Vedenkäsittelyssä nanofiltraatiota voidaan käyttää poistamaan kovuutta aiheuttavia mineraaleja, kuten kalsiumia ja magnesiumia, sekä torjunta-aineita, lääkejäämiä ja muita orgaanisia epäpuhtauksia. Se on tehokas tapa pehmentää vettä ja parantaa sen laatua juomavedeksi. Elintarviketeollisuudessa nanofiltraatiota hyödynnetään esimerkiksi mehujen kirkastamisessa, proteiinien erottamisessa ja dialysoinnissa. Lääketeollisuudessa sitä käytetään lääkemolekyylien puhdistamiseen ja konsentrointiin.

Nanofiltraatioprosessiin kuuluu tyypillisesti paineen käyttö kalvon läpi. Paine pakottaa liuottimen kulkemaan kalvon läpi, jättäen pidätetyt aineet kalvon pinnalle. Kalvon materiaali ja huokoskoko ovat kriittisiä tekijöitä prosessin tehokkuudelle ja valikoivuudelle. Nanofiltraatiota verrataan usein käänteisosmoosiin, mutta nanofiltraatiossa käytettävät kalvot ovat vähemmän tiiviitä ja vaativat pienempää painetta. Nanofiltraatio on energiatehokas ja ympäristöystävällinen tekniikka, joka tarjoaa monia etuja perinteisiin erotusmenetelmiin verrattuna.