määrityssuhteissa

Määrityssuhteet ovat suomen kielen kieliopillinen suhde, jossa pääsana, tavallisesti substantiivi, saa määritelmän tai tarkemman viittauksen määritysosan kautta. Määritys voidaan ilmaista usealla eri tavalla: adjektiivi tai muu määritys antaa ominaisuuden (esimerkiksi iso talo); numerot ja järjestysluvut ilmaisevat määrää ja järjestystä (kolmas kerros, kolme taloa); demonstratiivipronominit osoittavat viitattua kohdetta (tämä talo, tuo talo); omistusilmaisut, kuten minun taloni, sekä relatiiviset lauseet, jotka rajaavat viittausta. Näin muodostuvat ilmaisut kuten iso talo, kolmas kerros, kolme taloa, tämä talo, minun taloni ja tämän talon piha.

Määritysosat taipuvat pääsanan mukaan ja sijoittuvat yleensä ennen sitä. Suomen kielessä määrityssuhteita ei merkitä erillisellä artikkelilla; määritykset syntyvät adjektiivien, numeraalien, demonstratiivien, omistusmuotojen sekä relatiivisten lauseryhmien kautta. Määrityssuhteiden päätehtävä on yksilöidä ja rajata viitattua ilmaisua, parantaa ymmärrettävyyttä ja kontekstin hallintaa.

Esimerkkejä määrätyssuhteista: “iso talo” (omistus- tai ominaisuus määräytyy pääsanan kautta), “kolmas kerros” (järjestys), “kolme taloa” (määrä), “tämä talo” (viittaaminen), “minun taloni” (omistus) sekä “tämän talon piha” (omistusyhteys ja viittaus). Määrityssuhteet ovat keskeisiä suomen NP-rakenteiden ymmärtämisessä, sillä ne ohjaavat, miten viittaus ja konteksti muodostuvat lauseessa.