omistusilmaisut

Omistusilmaisut ovat suomen kielessä omistuksen ilmaisemisen keinoja. Ne kattaa sekä morfologiset rakenteet, joissa omistus merkitään sanan loppuun liitetyllä possessiivisuffiksilla (esim. taloni, talomme, hänen talonsa), että periphrastiset ilmaukset, joissa omistus ilmaistaan verbillä olla ja possessorin adessiivimuodolla (minulla on talo, meillä on aikaa).

Morfologinen omistus tarkoittaa sitä, että omistus merkitään suoraan possessiivisufiksilla tarkentamalla omistajan persoona ja lukumäärä. Esimerkkejä: taloni (minun taloni), talosi (sinun talosi), hänen talonsa (hänen talonsa), talomme (meidän talomme), talonne (teidän talonne), heidän talonsa (heidän talonsa). 3. henkilön yksikön ja monikon omistajat voivat olla sekä yksiselitteisiä että kontekstin kautta selviä; mahdollisesti käytetään lisäksi pronominia kuten hänen tai heidän erottamaan.

Omistuspronominit (minun, sinun, hänen, meidän, teidän, heidän) voivat toimia omistusilmauksessa joko itsenäisesti tai yhdessä muun ilmauksen kanssa. Yleinen tapa on yksinkertaisesti käyttää possessiivisuffisii, mutta myös muotoja kuten minun taloni tai meidän talomme voi tavallisesti ilmaista omistuksen.

Periphrastinen omistus muodostuu verbin olla kanssa. Esimerkkejä: minulla on auto, meillä on aikaa, hänellä on koira. Adessiivinen omistajamuoto ilmaisee omistusta asettamalla omistaja fyysisesti tai abstraktisti tasolle, josta omistettava asia on saatavilla tai omistettu.

Oma- sekä omistusilmaisujen käyttö vaihtelee kontekstin mukaan. Omistusilmauksia käytetään sekä elottomiin että elollisiin kohteisiin ja useimmiten ne tekevät ilmaisusta selkeän ja sujuvan arkipäiväisessä puheessa.