myeliinöinnistä

Myeliinöinti on prosessi, jossa aksonin ympärille muodostuu myeliinivaippa. Myeliini on lipideistä ja proteiineista koostuva eriste, jonka tehtävä on nopeuttaa hermoimpulssin johtumista ja suojata signaalia naapuriväylien häiriöiltä.

Keskushermostossa myeliini muodostuu oligodendrotyyppien prosesseista; yksi oligodendrotyytti voi myeliinoida useita aksonin segmenttejä. Ääreishermostossa Schwann-solut kiertävät aksonin ja muodostavat myeliinivaipan yhdelle aksonilleen. Myeliinivaippaa rakennetaan useista lipidikerroksista; soluvälistilat ovat lyhyitä. Nodes of Ranvier -pisteet ovat myeliinivaipan taukoja, joissa on runsas ionikanavisto, ja ne mahdollistavat saltatorisen johtumisen.

Kehitys: myeliinöinti alkaa varhaisessa kehityksessä ja etenee eri aivo- ja selkäydinalueilla eri tahdissa; joillakin yhteyksillä kypsyminen jatkuu nuoruuteen asti. Myeliinin rakennusaineita ovat proteiinit, kuten MBP ja PLP, sekä lipidit.

Toiminta ja merkitys: myeliini lisää johtuvuuden nopeutta ja mahdollistaa tehokkaan saltatorisen johtumisen. Tämä pienentää energiankulutusta ja parantaa signaalin luotettavuutta.

Patologiat: demyelinaatio liittyy keskushermoston sairauteen MS:ään sekä ääreishermoston sairauksiin kuten Guillain–Barré-syndrooma ja CIDP. Myeliinia vaurioituessa johtuvuus heikkenee ja voi syntyä johtumishäiriöitä tai aksonivauriota. Remyelinaatio voi korvata vaurioita, erityisesti PNS:ssä; CNS:ssä toipuminen on usein rajoitetumpaa. Diagnoosissa käytetään MRI:ää, evokaatioita sekä hermonjohtokokeita.

Yhteenveto: myeliinöinti on olennainen osa neurofysiologiaa ja kehittyy pitkälle elämän aikana, mikä on keskeinen neurologisten sairauksien ymmärtämisessä.