Myeliinivaippaa

Myeliinivaippa on rasvainen eristekerros, joka ympäröi joidenkin aksonien pätkiä keskushernostossa ja perifeerisessä hermostossa. CNS:ssä sen muodostavat oligodendrosyytit, PNS:ssä Schwann-solut. Myeliini koostuu suurelta osin lipideistä ja proteiineista, ja sen paksuus vaihtelee solutyypin sekä yksilön mukaan.

Tehtävä on parantaa hermoimpulssin nopeutta. Myeliini eristää aksonin, lisää resistanssia ja pienentää kapasitanssia, mikä mahdollistaa saltatorisen johtumisen: sähköinen signaali kulkee nopeasti Ranvierin solmujen välillä.

Ranvierin solmujen välillä on tiheä natriumkanavien verkko, mikä mahdollistaa nopean depolarisaation seuraavassa segmentissä. Myeliinin paksuus ja solmujen tiheys määrittävät johtumisnopeuden. Tyypillinen g-ratio eli aksonin ja ympäröivän myeliinivaipan kokonaispipukokonaisuuden halkaisijan suhde on noin 0.6–0.7.

Kehitys: myelinoituminen alkaa jo ennen syntymää. CNS:ssä oligodendrosyytit voivat myelinoida useita aksonin osia, kun taas PNS:ssä Schwann-solut myelinisoivat yksittäisiä aksonin segmenttejä. Myelinoituminen etenee eri aikoina ja kudoksissa, ja se jatkuu osittain lapsuuteen ja nuoruuteen saakka.

Kliininen merkitys: demyelinaatio heikentää johtuvuutta ja hermoston toimintaa. Tärkeimmät sairaudet ovat keskushermoston demyelinoiva multippeliskleroosi sekä Guillain-Barrén oireyhtymä. Myeliinin rakenteen ja vaurioitumisen tutkimus on keskeinen osa neurotieteen ja kliinisen neurologian alaa.