myeliinaatio

Myeliinaatio on hermosoluissa tapahtuva prosessi, jossa aksonin ympärille muodostuu myeliinikerros. Myeliini toimii eristeenä ja mahdollistaa nopean sähköisen johtumisen. Keskusherostossa CNS:n myeliinin tuottavat oligodendroglia-solut; ääreishermostossa PNS:ssä Schwann-solut. Yksi oligodendroglia voi myelinoida useita aksonin osia, kun taas Schwann-solut myelinöivät yhden aksonin pätkän.

Myeliini koostuu lipidipitoisesta kerroksesta ja proteiineista. CNS:ssä tärkeimpiä proteiineja ovat MBP ja PLP, PNS:ssä P0 ja PMP22. Myeliinin ansiosta johtumisnopeus kasvaa huomattavasti ja signaali siirtyy saltatorisesti solmujen Ranvierin välillä. Lisäksi myeliini vähentää aksonin energiankulutusta ja tarjoaa mekaanista suojaa.

Kehitys: myeliinaatio alkaa viimeisellä raskauskolmanneksella ja etenee syntymän jälkeen eri aivokuoren ja selkäytimen osien välillä; prosessi jatkuu myöhäiseen nuoruuteen joillakin alueilla. Myeliinitoimintaan vaikuttaa neuronien aktiivisuus, ja kokemukset voivat muokata muodostuvaa myeliiniä.

Sairaudet ja kliininen merkitys: demyelinaatio heikentää johtumista. Tunnetuimpia sairauksia ovat keskushermoston multippeliskleroosi (MS) ja ääreishermoston Guillain–Barrén oireyhtymä. Leukodystrofia ja muut demyelinaatiota aiheuttavat sairaudet kuuluvat myös joukkoon. Diagnostiikkaan käytetään MRI-tutkimuksia, evokaatioita sekä sähköä mittaavia tutkimuksia. Hoito pyrkii hidastamaan taudin etenemistä, oireiden hallintaan sekä tutkimuksen tulosten perusteella remyelinaation tukemiseen.