MRItutkimuksia

MRItutkimuksia ovat magneettikuvauksella toteutettuja kuvantamistutkimuksia, jotka tuottavat yksityiskohtaisia kuvia elimistä ja pehmytkudoksista ilman ionisoivaa säteilyä. Tutkimus rakentuu vahvan magneettikentän sekä radioaaltopulssien käyttöön, joiden avulla kudosten ominaisuuksia voidaan eriyttää ja verenkiertoa sekä vesimäärää havainnoida.

Kuvauksessa käytetään erilaisia sekvenssejä. T1- ja T2‑painotteiset kuvat antavat peruskudostietoja, FLAIR- ja protonipainotteiset kuvat korostavat poikkeavuuksia. Erikoiskuvauksia ovat diffuusiokuvaus (DWI) aivokuvauksessa sekä diffuutiotensorikuvaus (DTI); toiminnallinen MRI (fMRI) mittaa aivoalueiden toimintaa. MR-angiografia (MRA) ja MRV kuvaavat verisuonia ja laskimoita. Kontrastina käytetään usein gadolinium-pohjaista ainetta, jonka tarve ja turvallisuus arvioidaan potilaan tilan mukaan.

Käytännön prosessi ja turvallisuus. Tutkimus suunnitellaan lääkärin määräyksen perusteella; potilas poistaa metalliesineet ja ilmoittaa mahdollisista implanteista sekä munuaisten toiminnasta, jos kontrastia käytetään. Tyypillinen tutkimusaika on noin 20–60 minuuttia; potilas majailee paikoillaan, ja tarvittaessa tarjotaan korvatulpat sekä, harvinaisissa tapauksissa, sedaatio claustrofoabioiden lievittämiseksi. Mahdollisia haittoja ovat harvinainen allerginen reaktio kontrastiaineelle sekä pienet lämmöntuntemukset. MRI ei käytä ionisoivaa säteilyä, mutta suuret magneettikentät asettavat rajoituksia laitteistolle ja implantteille.

Käyttö ja tulkinta. MRItutkimukset liittyvät sekä keskushermoston että selkärangan sairauksiin, nivelten ja pehmytkudosten arviointiin sekä sydän- ja verisuonikokeisiin. Tulokset tulkitaan radiologien toimesta ja liitetään hoitosuunnitelmaan sekä muihin kuvantamismenetelmiin, kuten CT:hen. Rajoitteisiin kuuluvat implanteissa olevat materiaalit ja harvoin kontrastiainetta koskevat erityisvarotoimet.