murtuneisuutta

Murtuneisuus tarkoittaa luun haurautta ja kasvavaa murtumisen riskiä, joka syntyy kun luun vahvuus ja laadukkuus heikkenevät. Se voi ilmetä pienellä traumalla tai jopa arkipäiväisissä, normaalin toiminnan aiheuttamissa liikkeissä, ja sen taustalla on usein luun tiheyden ja rakenteen heikkeneminen.

Taustatekijöinä ovat osteopenia ja osteoporoosi, ikä, sukupuoli (naiset erityisesti postmenopausaalisella iällä), hormonaaliset tekijät, ravitsemus, liikunta, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä krooniset sairaudet ja pitkäaikainen esimerkiksi glukokortikoidien käyttö. Myös tasapainon ja lihasvoiman heikkeneminen lisää murtumisen riskiä.

Diagnoosi perustuu potilashistoriaan sekä aiempiin murtumiin, luun tiheyden mittauksiin kuten DXA-skannauksiin, jotka antavat T- ja Z-arvot. Lisäksi murtumisriskiä voidaan arvioida FRAX-työkalulla huomioiden ikä, sukupuoli, perinnölliset tekijät ja muut riskitekijät.

Ehkäisy ja hoito keskittyvät luun laadun turvaamiseen ja murtumien ehkäisyyn. Suosituksia ovat riittävä kalsium- ja D-vitamiinin saanti, säännöllinen liikunta sekä tasapainoa ja lihasvoimaa parantavat harjoitukset. Erityisesti vanhenevilla potilailla voidaan harkita lääkitystä, joka vähentää murtumisen riskiä, kuten bisfosfonaatteja, denosumobia tai teriparatidia, yksilöllisen riskin mukaan. Riskitekijöiden, kuten tupakoinnin lopettamisen ja alkoholin käytön rajoittamisen, lisäksi otetaan huomioon ympäristötekijät ja monialainen hoito.

Epidemiologisesti murtuneisuus on yleinen ilmiö ikääntyessä ja aiheuttaa merkittävää terveys- ja taloudellista taakkaa. Oikea-aikainen tunnistus ja ennaltaehkäisevät toimet parantavat elämänlaatua ja vähentävät murtumien aiheuttamaa haittaa.