murtumisen

Murtuminen on prosessi tai lopputulos, jossa kiinteä aine katkeaa tai halkeaa. Sillä voidaan viitata sekä biologiseen ilmiöön – kuten luiden murtumiin – että geologisiin ja materiaalitieteellisiin katkeamisiin. Murtumisen tutkimus kattaa mekanismit, syyt, ilmenemismuodot ja seuraukset eri konteksteissa, kuten ihmisen kehon, kiviaineksen ja teknisten rakenteiden kannalta.

Lääketieteessä luiden murtumat syntyvät trauman, osteoporoosin tai erilaisten sairauksien seurauksena. Murtumat voivat olla suljettuja (ei ihon läpi näkyvää murtumaa) tai avoimia (murtuma ulottuu ihon läpi). Hoito perustuu kivunlievitykseen, asianmukaiseen immobilisointiin sekä tarvittaessa kirurgiseen kiinnitykseen esimerkiksi ruuvein tai pultteihin. Paraneminen kestää yleensä useista viikoista kahdeksaan viikkoon, riippuen iästä, murtuman tyypistä ja hoitomenetelmistä. Ravinto, erityisesti kalsium ja D-vitamiini, sekä asianmukainen rehabilitaatio voivat tukea paranemista.

Geologiassa ja materiaalitieteessä murtuminen tarkoittaa halkeamien syntyä ja etenemistä, mikä heikentää rakenteen kantavuutta. Geologiset murtumat muodostuvat jännitysten vaikutuksesta ja voivat ilmetä halkeamina kalliossa tai suurina siirtoina. Materiaalien murtuminen syntyy, kun materiaali menettää kestävyyttään ja halkeama kasvaa johtuen kuormituksesta ja ympäristötekijöistä. Tutkimus keskittyy murtumisen mekanismeihin sekä kestävyyden ja korjausmenetelmien kehittämiseen.

Etymologisesti sana juontaa juurensa verbistä murtua, ja -minen muodostaa nimen ilmiölle. Murtuminen on yleistermi sekä biologisessa että ei-biologisessa kontekstissa katkeamisesta.