muodostumina

Muodostuma, ja muodostumina sen monikkomuoto, on geologian ja stratigrafian keskeinen käsite. Suomessa termi tarkoittaa karkeasti stratigrafista muodostumaa, jota voidaan kartoituksessa ja kartan tulkinnassa tunnistaa keston, litologisten ominaisuuksien ja rakenteiden perusteella. Muodostumat ovat perustoimitus- ja nimitysentiteettejä geologisessa luokituksessa, ja niitä kuvataan sekä maaperän että syvässä maaperässä esiintyväksi kiviaineksen kokoelmaksi.

Geologinen muodostuma on erityisen tunnistettava kivilaji- tai fossiliväriyteen perustuva kokonaisuus, jolla on toisinaan laaja, helposti havaittavissa oleva leikkaus tai yhteys muihin muodostumiin. Se on riittävän laajasti erottuva, jotta se voidaan kartoittaa karttoihin ja seurata maaperän pituuteen nähden. Muodostuman tunnuspiirteitä voivat olla litologia, fossiilinen sisältö, ikä ja pituussuuntainen yhtenäisyys. Ylä- ja alapuolella olevat yhteydet muihin muodostumiin sekä mahdolliset ajo- tai erosio-ajan epätasaisuudet määrittelevät sen rajat.

Käytännössä muodostuma on stratigrafian perusyksikkö, jota voidaan tarvittaessa jakaa alimuodostumiin tai tiivistää suurempiin kokonaisuuksiin, kuten ryhmiin. Suomen geologian kirjallisuudessa muodostumat ovat yleisesti nimetty paikkakunnan tai alueen mukaan ja ne toimivat avainasemassa alueellisen geologisen kehityksen tulkinnassa ja kartoituksessa. Muodostumien käyttö auttaa hahmottamaan maaperän historiaa sekä resurssien ja maaperän rakenteen hallintaa.