munuaistarkkailusta

Munuaistarkkailusta tarkoittaa munuaisten toiminnan ja tilan säännöllistä seurantaa sekä siihen liittyvien riskitekijöiden huomioimista ennaltaehkäisevän hoidon turvaamiseksi. Tavoitteena on havaita munuaistautien merkit varhain, seurata toiminnan muutoksia ja estää taudin eteneminen sekä komplikaatiot.

Tarkkailuun kuuluu useita osa-alueita. Laboratoriokokein seurataan munuaisten suodatustehoa ja aineenvaihduntaa: kreatiniini- ja virtsa-ainepitoisuudet sekä laskettu glomerulusten suodatusnopeus (eGFR), elektrolyytit ja joskus ureatasapainon muutokset. Virtsan tutkimuksissa etsitään proteiniuria tai albuminuria sekä mahdollisia tulehduksen merkkejä. Verensokerin ja verenpaineen seuranta sekä nestetasapainon ylläpito ovat olennainen osa hoitoa. Tarvittaessa tehtäviin kuvantamistutkimuksiin, kuten munuaisten ultraääniin, voidaan turvautua syyn selvittämiseksi tai munuaisten rakenteen arvioimiseksi. Lääkkeiden tarkka seuranta on keskeistä, sillä jotkut lääkkeet voivat olla nefrotoksisia tai niiden annostelua on syytä säätää munuaisten toimintakyvyn mukaan.

Kohderyhmänä ovat erityisesti munuaissairauksien riskiryhmät; diabeetikot, verenpainetautipotilaat, sekä henkilöt, joilla on perinnöllisiä munuaissairauksia. Myös munuaisensiirron saaneet sekä akuutin munuaisvaurion jälkeen toipuvat potilaat tarvitsevat usein tiivistä jatkoseurantaa. Säännöllisyys ja tarkkuus vaihtelevat yksilöllisen tilan mukaan, mutta varhainen havaitseminen tukee parempaa hoitotulosta.