ureatasapainon

Ureatasapaino tarkoittaa elimistön tilaa, jossa urean tuotanto vastaa sen poistumista. Urea on ammoniakin detoksikoinnin lopputuote typen aineenvaihdunnassa. Syntetisoidaan maksassa ureasyklillä: ammoniakki muunnetaan ureaksi, joka siirtyy verenkiertoon ja erittyy munuaisten kautta virtsaan. Näin ureatasapaino heijastaa sekä maksan että munuaisten toimintaa sekä proteiinin ja energian saantia.

Urean muodostuminen liittyy aineenvaihdunnan aminohapoista syntyvän ammoniakkin detoksifikaatioon, ja sen poistuminen tapahtuu pääasiassa munuaisten kautta. Sekä proteiinien saannilla että kokonaisenergiansaannilla on vaikutusta urean tuotantoon, ja nesteytys sekä verenkierroksen tilavuus vaikuttavat ureapitoisuuksiin veressä.

Kliinisessä kontekstissa ureatasapainoa arvioidaan veren ureapitoisuudella sekä tarvittaessa virtsan urean mittauksella. Korkea ureapitoisuus voi johtua nestehukasta, suuresta proteiininsaannista, munuaisten vajaatoiminnasta tai suurentuneesta proteiinien hajotuksesta. Matala ureapitoisuus voi liittyä maksasairauksiin, aliravitsemukseen tai muuhun maksatuotannon vähenemiseen.

Ureatasapainon tiloja lasketaan osaksi laajempaa nitrogenin ja proteiinien aineenvaihdunnan tasapainoa. Tilojen diagnosointi ja seuranta voivat antaa viitteitä munuaisten tai maksan toiminnan muutoksista sekä neste- ja ruokavaliohoidoista. Yhteenvetona ureatasapaino kuvaa järjestelmän kykyä tuottaa ja poistaa ureaa tehokkaasti säilyttäen aineenvaihdunnan normaalin toimintakyvyn.