munuaissyövän

Munuaissyöpä on munuaisten alueelle kehittyvä syöpä ja yleisin munuaiskasvain. Tärkein histologinen alaluokka on klarsoluinen munuaissyöpä (clear cell RCC). Muita yleisiä alatyyppejä ovat papillaarinen RCC ja kromofobinen RCC.

Oireet voivat olla vähäisiä tai puuttua pitkään. Yleisimmät ovat veri virtsassa (hematuria), munuaisalueen kipu tai paine sekä yleisiä heikotuksen tuntemuksia. Joillakin potilailla voi ilmetä paraneoplastisia ilmiöitä, kuten erytropoietiinivaikutuksesta johtuva polycythemia.

Riskitekijöitä ovat tupakointi, ylipaino ja kohonnut verenpaine. Lisäksi joillakin perinnöllisillä sairauksilla, kuten VHL (von Hippel-Lindau), Birt-Hogg-Dubé ja hereditary papillary RCC, on lisääntynyt riski.

Diagnosointi ja stadiaus perustuvat kuvantamiseen. Tärkeimmät tutkimukset ovat tietokonetomografia (CT) tai magneettikuvaus (MRI) munuaisista. Ultraäänitutkimus voi olla osa tutkimusta. Biopsia tehdään epäilyttävissä tapauksissa. Taudin vaihe määritellään TNM-järjestelmän mukaan, mukaan lukien mahdolliset etäpesäkkeet.

Hoito riippuu vaiheesta. Lokalisoidussa taudissa käytetään leikkausta: osittainen tai radikaali nefrektomia. Pienet kasvaimet voidaan poistaa ablaatiolla (esim. radiofrekvenssi- tai cryoablaatio) tai seurata. Metastaattinen tai edennyt tauti hoidetaan systeemisesti kohdennetuilla lääkkeillä ja/tai immunoterapialla; valinta riippuu potilaan terveydestä ja kasvaimen ominaisuuksista.

Ennuste riippuu suurelta osin sairauden vaiheesta ja histologiasta. Varhaisvaiheessa viiden vuoden elossaololuvut ovat paremmat, mutta etäpesäkkeinen tauti on yleensä huonommin ennustettava. Seurantaan sisältyy säännölliset tutkimukset ja kuvantaminen.